Moi pitkästä aikaa. Koiran elämä on ollut tavallista, mamma sanoo että me ollaan vähän hölmöilty, mutta ei meidän mielestä. :) Bette karkasi eilen mamman veljeltä eikä antanut kiinni. Mamma oli tulossa töistä ja ajo nopeasti kotiin etsimään Betteä, mutta se oli jo juossut metsään karkuun. Mamma haki mut autoon, ajatteli varmaan että auttaisin etsimisessä. Ajeltiin siinä vähän aikaa ja sitten nähtiin Bette. Siellä se löntysteli meitä vastaan hiekkatiellä. Ei onneksi ollut mennyt isolle tielle mikä on siinä vieressä. Aika pitkän pätkän se oli kävellyt, oli ihan väsynyt kun pääsi autoon. Karkureissu kesti n. 20 minuuttia. Mamma sano että kyllä taas sydän pomppi meidän takia. No, onneksi ei käynyt kuinkaan.

Sitten mäkin vähän hölmöilin. Mummo otti mut Lucin kanssa lenkille metsään, kun ei se halua yksin ottaa meitä kaikkia. Siellä sitten päästi mut ja Lucin vapaaksi ja vähän aikaa me käppäiltiinkin ihan kiltisti. Mutta sitten mä hoksasin että siskot on kotona ja ne ihan varmasti vetelee siellä jotain herkkuja nassuun. Joten lähdin nopeesti juoksemaan sinne sisälle. Mummo juoksi perässä mutta eihän se mua kiinni saa. Katto sitten siitä mäen päältä kun juoksin suoraan kotiovelle ja soitti mammalle että avaa mulle oven. Ei tullut herkkuja meikäläiselle.

Tässä vielä vähän kuvia.

Vilma ja karkuri mummolassa

Kiki oli saanut köniinsä joltain kissalta, sen nenä oli ihan ruvella:

Mä yritin tutkia onko sille enää mitään tehtävissä: